Kylähullut Kulkurit

Tälle aiheelle ei oikein löytynyt omaa aihealuetta,kaiketi lähinnä tämä "teknisiset jutut".

Nyt käydään tosissaan läpi eri vaihtoehdot projektiaihioksi.
Nyt tarvisi erikoisosaamista ja mielummin myös kokemusta seuraavasta.

Onko kukaan tutustunut linja-autossa "puoliautomaatti" vaihteistoon?
Samaa tekniikkaa on monessa uudemmassa työkoneessa/traktorissa. Työkone puolella tämä tekniikka ollut käytössä pitkään.
Tiedän että työkonepuolella suurin osa pelaa moitteetta mutta on joissakin malleissa ongelmia.

Kysymys:
Minkälainen on ajaa?(vaihdetaan siis ilman kytkintä. Joissakin voi vaihtaa myös niin että siirtyy suoraan jonkun vaihteen yli)
Vaihteiston/järjestelmän kestävyys? (Scania K 113 TLA-AA-6X2 vm.96)
Vaihteisto pitää olla sammutus hetkellä N asennossa, miksi näin? Yleensähän asento on P.
Vaihteiston käyttö "Joystiq" tyyppisellä vaihdekepillä.

Jos löytyisi kokemusperäistä/fakta tietoa niin olisi hienoa. Voi olla että vain "mutu" tuntumalla mennään aika pitkälle aiheesta.

Onko kukaan soitellut suoraan Scanian huoltoon, kuinka halukkaita jakamaan tietoja?

Tarkoititko mm.Volvon, Leylandin ja oliko Sisuissakin ollutta puoliautomaattivaihteistoa seitkytluvulta? Vaihteisto oli toimiva ja teknisesti mielestäni hyvinkin aikaansa edellä. Nyt (kohta 2012) se on jo nostalgiaa. Varaosien saanti voi olla kiven takana, kun autot ovat jo menneet paaliin pääosin. Mukava vaihteisto oli ja harmi, että jostain syystä jäi pois tuotannosta.

Jos taas tarkoitit Scanian robottivaihteistoa, niin siinähän on kytkin ihan mekaaninen sellainen ja myös kytkinpoljin, paitsi tietysti automaatit. Scanian bussialustoissa kytkinpoljin taisi jäädä pois vasta 2010, automatiikka vaihtaa vaihteet tosin liikkeellelähdön jälkeen automaattisesti kytkintä polkematta tai voi niitä vaihtaa viikselläkin, jos automaatin valinta ei miellytä. Robottivaihteistokin toimi kunnossa ollessaan ja kyllä sillä töitäkin teki. Sähkövikoja oli niissä, niinkuin uudemmissakin.

Scania 113 on 90-luvun malli, toimiva, pirteä kulkine, jonka korvasi vuosikymmenen lopulla ns. nelossarjan autot ensin K124, sitten K114. Näissä oli sähköpneumaattinen vaihteensiirto, mekaanisella laatikolla ja kytkimellä. Robottivaihteisto jäi pois, kun keksittiin tämä "sähkökeppi".

Koska kyseessä on '96-mallin auto, on kyseessä mitä ilmeisimmin ensimmäisen sukupolven Opticruise. CAG:kin kun jäi 80-luvulle. CS ei tähän sovi, kun se ei ole senkään vertaa "puoliautomaatti", mitä nuo robotit.

N-asento sen takia, kun ei noissa raskaissa toosissa yleensä ole mitään lukitsevaa P-asentoa.

Ennen muinoinoinhan kaikki Väinö Paunun Volvot olivat puoliautomaattisia Wilssoneita. Sitten kun tuli B 10 m niin wilsson ei antanut takuita kestääkö 10 voimia.
Ehkä laiskan miehen paraskeksintö. Se miksi se piti jättää n johtui ettei tartannut muussa asennossa, samoin kuin täys automaatti.
Olihan niitä Savonlinjoillakin aikoinaan jokunan, ainakin muistan yhden vanhoolin.

Kyseessä on CAG kakkosversio jossa ajettaessa manuaalilla tai automaatilla pitää vaihde aina "kuitata" kytkimellä. Pysäköitäessä/sammutettaessa auto vaihde aina n-asentoon siksi että paineiden laskiessa tulee ropleemia kun kytkintä ei saa painettua ja vaihde päällä joka ei lähde pois kuin paineilmalla. Kyseessä siis sähköohjattu vaihteisto jossa paineilma sylinterit tekee työn.

Opticruise vaihteistoa ei saanut kuin vasta 4-sarjan autoihin.
CS-Sähkökepin sai 3-sarjan loppupään autoihin vai onko mainitsemassasi autossa juurikin 7-vaihteinen sähkökeppi , on aika yleinen loppupään 3-sarjalaisissa

Opticruise esiteltiin 1994 ja 4-sarjan linja-autot 1997 (rahtiautot jo 1995). Olen itsekin istunut Opticruisella varustetun 3-sarjalaisen teli-Irizarin kyydissä, kun kävimme tutustumassa Katrineholmenissa Scanian linja-autotehtaalla, eli kyllä niitä olemassa on...

setrailija kirjoitti:Ennen muinoinoinhan kaikki Väinö Paunun Volvot olivat puoliautomaattisia Wilssoneita. Sitten kun tuli B 10 m niin wilsson ei antanut takuita kestääkö 10 voimia.
Ehkä laiskan miehen paraskeksintö. Se miksi se piti jättää n johtui ettei tartannut muussa asennossa, samoin kuin täys automaatti.
Olihan niitä Savonlinjoillakin aikoinaan jokunan, ainakin muistan yhden vanhoolin.

Tarkennetaan tätä tekstiä siltä osin, kuin kuvittelen aiheesta mitään tietäväni...

Ensinnäkin Paunullahan Wilson tuli yleiseksi jo Vanajien kaverina. Toisekseen Vanajien hankinnoista noin 1973 Volvoon siirryttäessä tuli paitsi liki kaikki B58:t, myös ensimmäiset noin viisi vuotta käytännössä kaikki B10M:t samanlaisella Wilson -puoliautomaatilla. Viiskasista kymppiämmään siirryttäessähän ei koneteho käytännössä muuttunut mallimerkinnän vaihdoksen vuoksi lainkaan. Vuoden -85 kaukoliikenneautohankinnoissa siirryttiin aluevaihtajalla varustettuun manuaaliin ihan siitä syystä, että Wilsonilta käsittääkseni oli annettu ymmärtää, että laatikkoa ei ole aikomusta päivittää enää tulevaisuuden kasvavien moottoritehojen vaatimuksia vastaavaksi.

Lisäksi uudemman mallisissa Wilsoneissa jostain 70-luvulta alkaen oli vaihdekaaviossa erillinen S -asento moottorin starttaamiseksi. Vaihde päällä tai vapaalla ei siis avaimen kääntö tuottanut toivottua tulosta. Tässä mallissa mm. 1-vaihteen ja peruutuksen kytkemisen estävä salpa oli toteutettu itse vaihdetikkua nostamalla. Vanhemmissa, erillisellä vivulla toteutetulla "pakkilukkosalvalla" varustetuissa käynnistäminen tapahtui muistaakseni vapaa-asennossa.

Joskus vuoden 1984 paikkeilla on saattanut Paunu Oy:ssä olla tilanne, että kaikki yhtiön täysikokoiset linja-autot olivat kytkinpolkimettomia. Kaukoliikenneautot Wilsonilla, uusimmat katurit Allisonin täysautomaatilla varustettuja. Seutuliikenteeseen ei Paunu tainnut hankkia yhtäkään uutta autoa keppivaihteisena 70-luvun alkupuolen jälkeen. Melkoista kuljettajaystävällisyyttä Tampereen kaltaisessa maaseutupitäjässä, kun vielä mm. Espooseen ja Vantaalle hankittiin kymmeniä keppivaihteisia katureita vielä ihan 80-luvun loppuvuosinakin. Siksipä kun Paunu näitä "Vantaan porkkanoita" alkoi käytettynä (n. 8-vuotiaina) hankkia vanhenevaa seutukalustoaan paikkaamaan vuodesta 1993 alkaen, oli keppivaihteistolla varustetut rautajousiset yksilöt melko ei-pidettyjä työkaluja kuljettajien keskuudessa. Hyvin pian näitä alettiinkin modifioida käytetyillä Allisoneilla.

Omassa 113:ssa on tuo robottivaihteisto ja ei siitä ole mitään pahaa sanottavaa. Vikoja ei ole vielä ehtinyt ilmaantua mutta minusta se on näissä vanhoissa vehkeissä aina vain ajan kysymys milloin niitä tulee... Ja nyt vuoden seisonta ulkona ei autoa ainakaan paranna
Robotti siis ehdottaa aina seuraavaa vaihdetta ja sen voi kuitata päälle kytkintä painamalla, voi myös tehdä oman valinnan pikku joystickistä. Vaihtaa hyvin kunhan vain maltaa pitää kytkimen pohjassa tarvittavan ajan, jos hätäilee jää vaihde yleensä vapaalle. Laatikko ilmoittaa kyllä äänimerkillä kun vaihde on "silmässä". 10-vaihde on vain liian pitkä 80-vauhdille (M1 auto), jos haluaa ajaa vihreän keskellä pitää ajaa 9-vaihteella tai vaihtaa alaspäin 10->9 joka pikku nyppylään.
Jos kysymyksen esittäjän autossa on myös kytkin toteutettu robotilla, olisin hieman skeptisempi. Kuorma-auto puolella joidenkin maanantai kappaleiden kanssa oli ongelmia, kun jokin menee vikaan sitä ei saa liikkelle millään ilveellä. Manuaalikytkimellä saa sentään vaihteen silmään käsin vivuista vääntämällä jonka jälkeen arvotulla vaihteella voi autoa siirrellä. Mutta robottikytkimellä se ei liiku kuin hinurilla

Tässäpä tätä nostalgiaa lisää. Ja todiste vielä. että olihan näitä Wilsoneita Scanioissakin. Tosin tämä voi olla jälkiasennettu. Ai, että on siistiä.

http://www.youtube.com/watch?v=d1AVzv-AW0M

Kaiholla muistelee vuotta -83 kun Paunun autolla kävin pariisissa. Eka ajo puoliautomaatilla oli se nastaa ja aluksi nykivää menoa.

Victorjussi kirjoitti:Tässäpä tätä nostalgiaa lisää. Ja todiste vielä. että olihan näitä Wilsoneita Scanioissakin. Tosin tämä voi olla jälkiasennettu. Ai, että on siistiä.

http://www.youtube.com/watch?v=d1AVzv-AW0M

Juu, olihan niitä Scanioissakin. Tuo näyttää olevan Leylandin SCG-vaihteisto (" Wilson" siis), joita oli myös mm. Sisuissa ja Vanajissa. Saman aikakauden Volvoissa kulissi oli erilainen, niissä oli tuo b12m:n mainitsema nostokeppi...

Tuolla samaisella Scanialla pääsin joskus kokeilemaan. Pystyy sillä vauhdikkaamminkin vaihtamaan ilman että menee nykimiseksi. Silloin vajaa 7 vuotta sitten tuon yksilön turbiini jostain syystä luisti liikaa niin että kuorma päällä olisi ollut jo hankala. Ei siis ihan idioottivarma sekään, mikäpä ihmisen tekemä olisi. Rakenteeltaan tuo vaihteisto lienee hyvin lähellä perinteistä automaattivaihteistoa, mutta manuaalisella ohjauksella.

Wonderi kirjoitti:Tuolla samaisella Scanialla pääsin joskus kokeilemaan. Pystyy sillä vauhdikkaamminkin vaihtamaan ilman että menee nykimiseksi. Silloin vajaa 7 vuotta sitten tuon yksilön turbiini jostain syystä luisti liikaa niin että kuorma päällä olisi ollut jo hankala. Ei siis ihan idioottivarma sekään, mikäpä ihmisen tekemä olisi. Rakenteeltaan tuo vaihteisto lienee hyvin lähellä perinteistä automaattivaihteistoa, mutta manuaalisella ohjauksella.

Taisinpa olla tuolloin vajaa 7 vuotta sitten samassa tilaisuudessa, jossa tuota puoliautomaatti-Scaniaa ajeltiin... Pakko siksi todeta, että tuo Scania ei ollut läheskään mielenkiintoisin ajoon tarjolla olleista laitteista

Varmin ja nopein tapa "tappaa" tuollainen Wilson-tyypin laatikkohan on se, että autoa seisotetaan pitkiä aikoja (pysäkeillä, liikennevaloissa) paikallaan vaihde päälle kytkettynä. Toinen helppo konsti on laiskan miehen tapa lähteä liikkeelle toiseksi pienimmällä vaihteella turbiinia luistattaen. Etenkin 5-vaihteisissa yksilöissähän ykkönen oli tosi lyhyt, sillä auto oli kai tarkoitus vain nytkäyttää irti lepokitkan vallasta ja sitten neljällä muulla vaihteella hoitaa itse kiihdyttäminen.

Ajamistani puoliautomaateista ehdottomasti mielenkiintoisin on ollut Vanajan alustalle rakennettu Ajokki (ent. Paunun invabussi), johon vaihdettu elämänsä saatossa Volvon THD100 -moottori. Tässä kun tuo puoliautomaatin vaihdekulissi on 90 astetta käännetty siten, että normaalisti "eteen - taakse" vaihdettavat vaihteet ovatkin "oikealle - vasemmalle". Alkuun tuntui hieman hankalalta, mutta yllättävän äkkiä käden motoriikka tämänkin lopulta tajusi. Hieno auto tekniseltä kannalta aikalaisekseen muutenkin, löytyy mm. täysilmajousitus korin nostotoiminnolla. Kyseisellä autolla tuli ajeltua Turun suunnalla "Linja-auto 100v Suomessa" -paraatissa kesällä 2005.

Menee vähän bussipuolelle, mutta historian havinaa on hyvä tuntea myös "hullukylienkin"

Auton vuosimalli 1971, joten nelikymppinen on takana.
Seitkytluvulla tuli noissa matkustettua ja kai Väinö Paunu Oy eli tuolloin kulta-aikaa.
Ensin näkyi sauhu, sitten kuului pauhu, sieltä tulee Paunun sauhuvaunu, oli sanontana.

Ketjun aloittajalle.
Laita kuvat vaihteistosta ja hallintalaitteista, katotaan mikä siellä oikein on

pikkupentuna jyväskylässä muistan saaneeni wilson-laatikollisen bussin kyytiä. ensinnäkin vaihdekepin lyhyys ja toiseksi kyydin karmeus porautuivat pikkupojan muistiin näköjään lähtemättömästi. sen verran muistelen että kuski kyllä yritti ajaa ihan hyvin mutta laatikko ei tuntunut sopivan mäkisen kaupungin mäkisille teille. jotenkin jäi mieleen että sulattamo ainut oikea paikka koko viritykselle! ehkä pitäs kokeilla itse, olinko silloin oikeassa vai väärässä..

Kiitokset kaikille vastanneille. Tulipas tuhti tietopaketti, kiinnostaa näköjään muitakin.
Käytännössä en tätä ko. autoa projektiksi ota. Muista syistä kun vaihteisto. Oli sen verran ruosteinen vääristä kohtaa, siirryn toista kohdetta tutkimaan...

Onkos nuihin CS-lootiin jotaki manuaalia, että miten toimii, kun siinähän on aluevaihtaja mukana hämmentämässä, iso puoli 4-pykälästä lähtiin? Mites tollasen kytkin, onko säätöohjeita liikkeistä, jos ei meinaa mennä pykälät päälle, toisinsanoen tuntuu ettei kytkin irrota kunnolla? O-renkaat kai nuista paineilma vipstaageneista menee ja hall-antureita kans joskus mitä oon lueskellu?