Kylähullut Kulkurit

Se on niin helkkarin hienoa, että tämä päivä meillä Suomen kansalaisilla on. Kuitenkin tätä itsenäisyyttä koitettiin viedä petoksella, aseilla, ja hienoilla puheilla. Koskaan siinä silti onnistumatta.

Meidän perheessä itsenäisyys otetaan hyvin vakavasti. Itse henkilökohtaisesti herkistyn kyyneliin asti aina, kun kuulen Suomen hymnin. Oli kyse sitten jääkiekko-ottelusta tai mistä muusta tahansa. Emäntä ei ole yhtä fanaattinen kuin minä, mutta arvostaa myös hyvin paljon samoja asioita. Mukulatkin tulevat tietämään tämän päivän merkityksen kyllä heti kun oppivat ymmärtämään.

En koskaan puhu "meidän" itsenäisyydestämme, vaikka sitä olemmekin. Emme saa viedä sitä kunniaa niiltä, jotka meille itsenäisyyden antoivat. Kunnia itsenäisyyspäivästä ei kuulu meille "nuorille sukupolville", vaan niille jotka sen meille antoivat. Niille jotka sen puolesta ovat pelänneet, kärsineet, ja kuolleet. Niille jotka ovat menettäneet rakkaimpansa meidän puolestamme. Niille jotka tekivät suuria tekoja ja antoivat tietäen oma henkensä, tietämättä tulevasta.

Siinä on mielestäni suurin teko mitä Itsenäisyytemme puolesta on koskaan tehty. Täydessä varmuudessa ja tietoisuudessa annettu oma henki pelkästä rakkaudesta omaa maata kohtaan. Tiedostaen, että tämä uhri on omaisille se kaikkein suurin. Tietämättä, mihin kaikki johtaa. Vain ja ainoastaan tiedostaen, että omalta kohdalta kaikki on ohi.

Schaza kirjoitti:Se on niin helkkarin hienoa, että tämä päivä meillä Suomen kansalaisilla on. Kuitenkin tätä itsenäisyyttä koitettiin viedä petoksella, aseilla, ja hienoilla puheilla. Koskaan siinä silti onnistumatta.

Meidän perheessä itsenäisyys otetaan hyvin vakavasti. Itse henkilökohtaisesti herkistyn kyyneliin asti aina, kun kuulen Suomen hymnin. Oli kyse sitten jääkiekko-ottelusta tai mistä muusta tahansa. Emäntä ei ole yhtä fanaattinen kuin minä, mutta arvostaa myös hyvin paljon samoja asioita. Mukulatkin tulevat tietämään tämän päivän merkityksen kyllä heti kun oppivat ymmärtämään.

En koskaan puhu "meidän" itsenäisyydestämme, vaikka sitä olemmekin. Emme saa viedä sitä kunniaa niiltä, jotka meille itsenäisyyden antoivat. Kunnia itsenäisyyspäivästä ei kuulu meille "nuorille sukupolville", vaan niille jotka sen meille antoivat. Niille jotka sen puolesta ovat pelänneet, kärsineet, ja kuolleet. Niille jotka ovat menettäneet rakkaimpansa meidän puolestamme. Niille jotka tekivät suuria tekoja ja antoivat tietäen oma henkensä, tietämättä tulevasta.

Siinä on mielestäni suurin teko mitä Itsenäisyytemme puolesta on koskaan tehty. Täydessä varmuudessa ja tietoisuudessa annettu oma henki pelkästä rakkaudesta omaa maata kohtaan. Tiedostaen, että tämä uhri on omaisille se kaikkein suurin. Tietämättä, mihin kaikki johtaa. Vain ja ainoastaan tiedostaen, että omalta kohdalta kaikki on ohi.

Yhdyn tähän kaikkeen, mutta montako sotiemme veteraania on enää elävien kirjoissa, ja paljonko rahaa edelleen kerätään Heidän nimissä? Milloin nämä miljoonat käytetään Heidän hyväksi? Vielä Heitä olisi muutama mutta mihin v*****n rahat on jääneet?

Kokoonnumme täällä Olhaon kämppärillä yhteiseen Itsenäisyyspäivän lounaalle, Tietysti on liput salossa.

Algarvestakaj

Edit:6.12.2009: 19:44 suomen aikaa

tässä kuvia tapahtumasta
http://picasaweb.google.fi/KajNyy1/Port ... 3691991106

Parikymmentä suomalaista oli nostamassa suomenlippua Conilissa , lauloimme lippulaulun ja nostimme maljan kuohuvaa . Itsenäisyyspäivän lounaalle kaikki suomalaiset mukaan . Hyvää itsenäisyyspäivää etelän lämmöstä ja auringosta toivottavat
Matti ja Raija

Itsenäisyys on äärimmäisen hieno asia ja kaikki kunnia heille, jotka joutuivat sen puolesta uhrautumaan.
Minusta on kuitenkin äärimmäisen ällöttävää se "hurraaisänmaalisuus" joka ei näe koko totuutta noissa uhrauksissa. Turha luulla, että kaikki ne miehet ja naiset olivat ihan pyyteettömästi rintamalla. Kyllä siellä komppanianpäälliköillä ihan tarpeeseen se pistooli oli mukana. Hyvin iso prosentti uljaista sankareistamme yritti karkuun. Vaalituloskin sodan jälkeen antoi viitteitä missä mentiin.

Vielä kerran: Kaikki kunnia niille, jotka uhrautuivat ja puolustivat maata tietoisena päämäärästä...mutta heitä ei olleet kaikki. Joillekin se sankaruus tuli hyvänä tai huonona pakotettuna arpavoittona.

Siitä huolimatta...Eläköön huuto Isänmaalle.

Vaikka olenkin yltiöisänmaallinen, niin silti suorastaan tuomitsen kaikki ne hirmuteot mitä Suomalaiset sotilaat ovat sodissa tehneet. Niistä asioista vaietaan visusti, ja harvat siitä tietääkään.