Kylähullut Kulkurit

Äsken katoin myytinmurtajien jakson jossa Adam pääsi lentää 20kilsan korkeuteen. Nii en oo kyllä koskaan keskittynyt ja kattonu yhtä hartaasti muuta ohjelmaa kun näytti kuvaa maapallosta sieltä korkeelta. Vois kuvitella miten murheet karisee pois kun sieltä kattelee alas, varmaan tuntuisi kaikki asiat melko pieniltä, kinastelut sun muut kun jos pääsisi joskus kokemaan saman. Vetäis varmasti jokapojan aika hiljaiseksi jos vois kokea saman.

Onko foorumilla alan harrastajia jotka käyneet "korkealla " ?

Lentokoneessa oon ollu, mut en kuulu kymppikerhoon, enkä kyl haluakkaan kuulua. Pystysuorista kallioista on 900m korkein mikä tuli joskus kiivettyä. Radiomastoista korkein on 140m. On muuten aika hienoa seisoa radiomaston nokassa, mastohan ei oo ko puolisen metriä sivultaan ja kolmion mallinen. Korkeenpaikan kammoa ei oo, mut nykyään tasapaino senverran heikko et pitää pitää jostain kiinni. Turvavaljaiks tosin riittää henkselit, ettei housut tipu.

Ois kyl hienoa päästä oikeesti korkeelle. Kuumailmapallo ois kans kiva kokea ja ihan riittäs normilentokorkeudet.

Ei tarvitse olla kuin puolessa kilometrissä niin näkyy yhtä aikaa Tampere ja Pori, etäisyydet tuntuu yhtäkkiä hyvin pieniltä. Ja jos menee sopivasti kevyellä lentskarilla (ei tarvitse olla mikään hävittäjä edes) niin g-voimia tulee äkkiä enemmän kuin millään autolla.

Itsellä viimeinen työmaa nousi lentopinnalle 410, eli 41000 jalkaa. On noin12,5 kilometriä. Ei sieltä se näkyvyys niin kaksinen ollut, ilmakehässä on nykyään niin paljon kaikenlaista paskaa, utua ym. Täällä Suomenmaalla joskus pohjoiseen mennessä, kun oli ilmavirtaukset myös pohjoisesta, eli tuli navalta päin kirkasta ilmaa, niin oli varsin hienot näkymät. Voi katsoa niin kauas kuin jaksaa... Ja tuollaisen Rantarosvon maston huipulle ei minua saisi millään, sen verran on korkean paikan kammoa. Jo rintamamiestalon katolla alkaa huimata. Tällähän ei ole mitään tekemistä lentämisen kanssa...Siellä ei huimaa.

On muuten aika yleistä lentäjien keskuudessa toi korkeenpaikankammo. Todistaa sen, että ei oo tosissaan tekemistä keskenään.

Suomalainen hävittäjä ässä Illu Juutilainen sano haastattelussa jossa kysyttiin kovinta paikkaa sodassa.

"se kun piti hakea lottien kissa alas puusta"

Ihmisen korkeantaju häviää jossain 100m paikkeilla. Eikä lentokoneessa olla korkeella, siinähän istutaan penkissä tai lattialla.

Vesitasossa tuntuu jännältä, kun vauhti on hirmunen, mut heti ko kone irtoo vedestä, tuntuu et nopeus häviää.

Kävin kerran välikatolla.

Kuumailmapallo lento oli hieno kokemus, en ole ikinä nähnyt että jonkun jalat voi sheikkaa niin paljoa kuin Evellä

neppi kirjoitti:Ihmisen korkeantaju häviää jossain 100m paikkeilla. Eikä lentokoneessa olla korkeella, siinähän istutaan penkissä tai lattialla.

Kalliokiipeilyssä riittää 40m, sen jälkeen on useimmille sama onko se 50m vai 150m, korkeutta ei hahmota. Jos käy huonosti, sillä on merkitystä. Miut on laskettu tajuttomana pikkasen yli 500m korkeudesta köysillä alas ja kaverit tuumas, et oli helvetinmoinen savotta. Kiipeilyköysihän on useimmiten 40-50m pitkä ja se on kaksinkerroin, ettei jää kalliolle, joten se pitää ankkuroida uudestaan n. 20m välein. Tajuton kaverikin pitää roikkua jossain. Toki meillä oli iso kasa köysiä, mut saa siinä jumpata. Onneks eivät jättäneet sinne roikkumaan

Korkeenpaikan kammo on miulle ihan yhtä ihmeellinen asia ko se, että joku jolla on ihmettelee sitä, että jollain ei oo. Olikohan toi nyt tarpeeks sekava

En ole ikinä ollut lentokoneessa, kerran olin helikopterissa.. Kohta 35v..

Miulla toisinpäin ja kohta 34.

Olin vuonna 1974 tulossa kanariansaarilta Super Caravellella oli erittäin kirkas talvipäivä Kun olimme Hangon eteläpuolella korketta en tiedä mutta noin 10 km sattoin nähdä ikkunasta samaan aikaan ahvenanmaan, Tukholman saristoineen, tunnistaa Vener ja Vettern järvet , Göteborin olkopuolella alkavan meren ja horisontin kohdalla ehkä Oslo vuonon suun mutta se meni jo arvailuksi.

Horisontti on 10 km korkeudessa n. 800 km. 1970 luvulla Suomessa oli Meteon tilaston mukaan 8 päivää per vuosi kun näkyvyys oli 40 km. Tuon lennon jälkeen ollut mukana noin 1200 - 1600 lennolla eikä tuo näkyvyys ole toistunut.

PS! tuo lento sattui ns. energiakriisin aikaan jolloin kaikkialla tilapäisesti rajoitettiin polttoaineen käyttöä/saanti. Tästä syystä ehkä hyvä näkyvyys ja seuraus että Finnair ei saanut polttoainetta Ranskasta että olisimme päässeet Helsinkkin asti vaan jouduimme hakemaan lisää Köpenhaminasta.

Bussimatkamme jatkuu kahden viikon päästä Airbus A380 lennolla Frankfurt - Singapore, Singapore Airlinen koneen turistiluokassa (Economy Class)
https://www.youtube.com/watch?v=G8XlYrp3Gp0

Olen asentanu lennonjohtotornin katolla virve-antennia.. Oli mulle ihan riittävästi

Toki kerrostalojen katot ym tullu radiohommien kautta tutuiksi mutta lentokoneessa en ole koskaan ollu..

Tykkään lentokoneella lentämisestä, viime kesän reissulla 13 lentoa =) Tallinnan heliumpallo oli kiva kokemus kovahkosta tuulesta huolimatta, mutta iltamaisema oli huikea. Toissa kesänä hyppäsin laskuvarjolla yksin, joku kysy että kuka hullu toimivasta koneesta hyppää pois. Se on huikeeta istua kilometrin korkeudessa pari remmiä persiin alla ja katella ku roikkuu lakanasta kengännarujen varassa, hiljaista vaikka alhaalla on paljon liikettä ja liikennettä! Nuorempana tuli kiivettyä jos johonki mastoon ja puuhun...

Reddewil kirjoitti:joku kysy että kuka hullu toimivasta koneesta hyppää pois.

Sanovat lentäjät näitä tyyppejä rättisorsiksi

Ei se ole hiljasta! Läpättää yks sun toinen jutska. Ja toimivasta lentokoneesta hypätään siks ku siinä on ovi.