Kylähullut Kulkurit

Aikoinaan kyllästyin katselemaan rumaa Bremsey kuskinpenkkiä jossa oli erivärinen verhoilu muihin penkkeihin nähden ja tein sitten hyvännäköisen penkin yhdestä matkustajan penkistä. Sovittelin vanhan kiskosysteemin matkustajanpenkin runkoon U-reikäraudoilla ja putkimiesten kannakekiskojen avulla. Tulihan siitä nätti, ja niskatuki ja kaikki. Mutta sovitteluosat nostivat penkkiä n. 60mm ylemmäksi jolloin kantapäät ei enää ylettänyt kunnolla lattiaan. Hyvä puoli oli sekin että se penkki kääntyi vivusta kokonaan sivuttain kun taas Bremsey pökkäsi aina kuskin vasemmalla puolella olevaan kytkinpöytään.

Pidemmillä matkoilla tuo matkustajanpenkkiviritys otti selän päälle, ei tahtonut persus kestää yli sataa kilsaa etteikö pitäny jo alkaa vääntelehtimään Siis vanha Bremsey hallilta kotiin ja ehdotellen vaimokullalle että ompelepas tähän uudet kankaat tollaset samanlaiset ku muissa Kuulemma liian paksua kangasta no ehdotin vanhimmalle tyttärelle samaa että ompelepas tästä kätevästi ei onnistu kun on liian ohutta keinonahkaa tuo tausta No ystävärouvalle seuraavaksi ei oikein nuo verhoiluhommat onnista ratkaisin asian etsimällä ihan itse kaapista ompelukoneen, vahvaa verhoilulankaa, niittipyssyn, paininjalan, ja pari ylimääräistä matkustajanpenkin istuinosaa. Kokemusta ompelukoneesta oli edellisen kerran ala-asteella kymmeniä vuosia sitten

Nyljin istuinosista kankaat pois avaamalla satakunta niittiä. Purkasin toisesta istuinosasta sivuosan saumat niin että jäljelle jäi suora kangas. Onhan se oikeasti melko paksua kangasta.

Bremseyn istuinosasta vastaavasti resu päällinen pois ja suoraan niittaamalla uusi tilalle. Monella on resu penkinkulma ja noin on helppo korjata, pelkkiä niittejä vaan ampuu. Mulla on deltalaisen matkustajanpenkit, niistä ainakin passaa sama kangas suoraan.

Bremseyn selkänoja piti irroittaa rungosta kahdella 19mm pultilla. Sen jälkeen niitit auki ja päällinen yläkautta pois. Ratkojalla ruma kangas pois. Rumasta kankaasta sai kaavan uuteen kankaaseen, aijai mutta kolmisen senttiä oli liian kapea uusi kangas mutta ajattelin ettei se niin tarkkaa voi olla, vanha liene venynyt jo. Sitten uusi kangas ja taustan keinonahka vastakkain nurinpäin ja toiselta puolelta ompelukoneella suoralla ompeleella yhteen. Kannattaa aloittaa niskatuen kohdalta kumpaankin suuntaan erikseen ajaen jotta kankaan kuvio pysyy suorassa. Tämän opettelin kantapään kautta, ei onnistunut yhdellä vedolla ympäri ajaa, loppui kangas 10 senttiä kesken Neula katkesi kahdesti. Reunan vahvistin siksakilla. Eikä ollut mikään ammattikone käytössä vaan satasen halppis.

Sitte venyttelin kankaan selkänojan päälle kiinni ja niittasin alaosan kiinni runkoon ja kokosin penkin. Tein vielä liukukiskoon sellaisen muoviliu`un pullon muovikorkista veistellen joten enää ei lonkkase koneisto niin paljoa. Tuota ei liene saakaan täysin tiiviiksi joten penkin lonkkasu pikkusen kuuluu asiaan.

Lopputulos on huippuhyvä ja itse tehty. Älkää päästäkö parivuotiasta pikkutyttöä pöydän alle kesken ompelutyön. Olin pujottamassa lankaa neulansilmän läpi ja siinähän on muuten sormet lähellä neulaa kun pieni Pihla-tyttäremme polkaisi kaasua oikein kunnolla kesken langanpujotusoperaation Ei meinannu uskaltaa heti sormenpäitä katsoa mutta onneksi ohi meni neula, ainostaan joku ruuvi hakkasi kynsille kunnolla

Tähän ei voi sanoa kuin kummelista lainaten että: Legendaarista!
Itekkin olen verhoilemassa jakkarat uudelleen ja kuskin jakkaran myös. Pieni klonksuminen kuuluu asiaan, mutta jämymmäksi ajattelin viritellä. Ja istuinosa on niin lintassa että ajattelin liimata vaahtomuovia / solumuovia muodon saamiseksi takaisin. Joskus johonkin korollaan olen kuskinpenkin "muotoillut" ja siitä tuli oikeasti hyvä ja ryhdikäs. Nyt polttelee tuo ajaminen ja tie on kuuma, niin kattelee sitten syksymmällä =)

En tiedä mitä vähämaa on ajatellut kun laittoi laihian kirjastoautoon ISRIn penkit. Penkit sinänsä ihan hyvää merkkiä mutta mun jalat ei yllä lattialle vaikka oon 177cm ja 85 kg. Sitten kun on paksumpi pohjaset kengät ja kääntää penkin asentoon 60 kg niin yltää jalat maahan. Toisaalta miten kukaan voi ajaa tommosta vehettä jossa selkänojassa on kuoppa ristiselän kohdalla. ISRI = ammattilaisen valinta?? Ei oo kyllä mikään ihme että tuolla mun autolla ei ole ajettu kuin 200tkm. Kenen selkä kestäs enempää.

Grammerin penkkiä naureskeltu kanssa kun (ainakin vanhemmiten) sen jousitus on sopiva 75kg kuljettajalle jos säädön kääntää täysille eli 130kg merkin kohdalle. 130kg kuljettajat taas joutuu ruuvaamaan sen jousen ihan löysimpään asentoon että penkki on ja pysyy pohjassa kun sen päällä istuu, muuten se pompottaa ihan mahdottomasti. Onhan se voinut uutena olla kyllä hyväkin.

Wonderi kirjoitti:Grammerin penkkiä naureskeltu kanssa kun (ainakin vanhemmiten) sen jousitus on sopiva 75kg kuljettajalle jos säädön kääntää täysille eli 130kg merkin kohdalle. 130kg kuljettajat taas joutuu ruuvaamaan sen jousen ihan löysimpään asentoon että penkki on ja pysyy pohjassa kun sen päällä istuu, muuten se pompottaa ihan mahdottomasti. Onhan se voinut uutena olla kyllä hyväkin.

Kyllä tuollainen Bremshey Grammer "lypsyjakkara" on vanhanakin yllättävän hyvä kunnostuksen (mekanismien ja jalustan välysten poisto, uusi iskunvaimennin) jälkeen. Eihän se toki vastaa uutta ilmajousipenkkiä monine paineilmasäätöineen, mutta vähäisessä käytössä (muu kuin ammattiajo) menettelee varmasti.

Penkin korjaus kannatti. Ei tuntunut enää missään 2500km retken jälkeen. Kaikkia välyksiä en saanut pois mutta siihen on tottunut.