Kostean mersun retusointia...
Lähetetty: 08 Touko 2008 22:51
Sepä etenee pikku hiljaa, ja kuvia löytää täältä:
http://kuvablogi.com/blog/12348/
ja löytyy kun laittaa käyttäjähaulla elikkä: http://kuvablogi.com ja käyttäjähaku: pupetti, kuvahaulla ei jostaki syystä mitä en tiijä löyvä mittää.
Ja kansiosta mesekuvia ne löytää.
Laitoin ne tuonne kun on helepompaa, eikä tarvihe monneen paikkaa niitä päivitellä.
Kun tuon kulkineen hain porista, ei ollut kenelläkkää kosteuden määrästä tietoa, muuta kuin että sitä on PALAJON.
Noo, siinä sitte muiden kiireitten ohella purin ensin sen sisustuksen, päästäkseni siihen varsinaiseen kosteuttee käsiksi.
Ja tietysti alotin sen helepommasta kohin, kunnes huomasin jotta sitä joutuu purkammaa tietyssä järäjestykses, no mutta paras oppihan tulleeki sieltä kantapiän kautta, vai mitä?
Kun sitte olin ne kuapistot sievästi purettua ja korea paneelitkin viskottua pihalle, kävin lattian kimppuun hullun, tai siis puoliviisaan raivolla, jos nyt sellasta onkaan, mutta aloin niitä ruuveja viäntelemmään KÄSIPELILLÄ.
Syy tähä oli se jotta nykyisin ei tehä sellasia vehkeitä jotka kestäsvät ees viistoista vuotta! Ja tietysti juur sillon tuli akkuporakoneen laturille tunnit täyteen, ku sitä olisi tuasen tarvinna. Mutta se tunne kun luotettava ja (rakas) akkuporakoneystävä ei suanukkaa virtaa ihteensä, oli sanoin kuvaamaton koska se onnistuu vain piirretyissä.
Tosin nuorin kloppi kyllä kysyi jotta mitäs oikein sauhuvat?
Johon oli pakko toeta että: en minä kun tuo laite.
Ja taattuun seittemän vuotiaan tappaan tuli vastaus kun raketti:
Älä isi aina huijaa, sinä oot kuitenki taas jotakin tehny väärin ja itekses vingut, koita aamulla uudestaan.
Ja minähän koitin, viemällä sen konneen kierrätykseen eli roskiin.
No sitte jäi enää vaihtoehoks joko oottaa jotta ne märät puut sieltä autosta itekseen tippusivat uteliatten päihin, tai ruveta käsipelissä niitä miljoonia ruuveja vääntelemmää, ja niihä mie tein.
Se kun oli pakko, kun se akkukone minkä halusin oli loppuunmyyty, ja joutu odottelemmaa muutaman päivän.
No olipahan ainaki jottain tekemistä ja pari päivää kulu rattosasti päristellessä auton sisällä, ja samalla ruuveja aukoessa.
Tuo vaimo kyllä kävi muutammaa otteeseen kahtomassa siinä ovella jotta mitä mie siellä päristelen? ja kun kerroin että kun ei ole konetta niin piänpä sitte ite sitä iäntä, jolloinka vaimo kysyi olenko montakin kaljaa juonu?
Vastasin hänelle että en yhtään, kun ei kukkaa ole niitä tänne tuonu saatikka toisia ees pois vieny, jonka jälkeen hän ei tullut kyselemmää turhia.
No lattian sain purettua ja kaveriki kävi hakemassa ne paneelit joita hänen mielestää pysty käyttämmään, polttopuu varaston seinissä jotta ei talavella tule kaikki lumi sissään. ( ovat muuten vieläkin hänellä kärryssään)
Ja sitten se tapahtu, löysin sieltä lattia levyjen alta LATTIAN ja vieläpä ehejän sellasen.
Mutta kun sitte männäviikolla sain vaimolta apuja mittaamissee, sillä eholla etten sitten laula enkä pärisyttele, niin unohinpa hänelle kertoa että voipi olla heikko se nurkka mistä pittäis mitata seinän pittuutta ja korkeutta.
Eipä siinä mittään muuta mutta kun hän on varreltaan pienikokoinen, niin yhtäkkiä hän lyheni huomattavasti enempi, ku tipahti lattiasta läpitte, ja minä tietysti kyselemmään:
mitäkä varten sinä siihen sen vara-ulos käynnin meinasit? Ei sitä siihe voi tehä ku siellähän on se tavara luatikko.
Sain kuulkaas sellasia mulkaisuja jotta ei paremmasta väliä.
Ja vastauksen: No mutta hyvä ettei tullu reikää maahan asti, ja tuohonko meinasit se jääkaapin sitte siirtää? vai meinasikko jonku kylmiön kaljoilles salaa tehä?
No onneks ei kuitenkaan tullu ees mustelmaa, tahi naarmuja suurempaa, mutta sen jälestä menin sitte sinne kulkineen alle, ja tarkastin ne muutkin alimmaiset levyt, jotka täytyy uusia, mielestäni.
Ja kun itse sitten vahingossa tipuin justiinsa tekemääni reikään olin asiasta varma, siis siitä että en osaa vielä tähän ikkään kävellä iliman jalakojen alla olevaa tukea.
Mutta rojekti etenee ja kuvia tullee viikonlopun aikana lissää tuonne kuvablogiin, ja tuonne galleriaan laitan sitte vuan muutaman, ku niitä tulee otettua kumminkin aika palajon touhun lomassa.
Mutta mikäköhän ihime siinä on jotta kun sitä tavaraa tulee osteltua ja hankittua mielestään tarpeeks, nii silti se on aina loppu.
Tännään jo eppäilin jotta on meijän vintiöt taas vieny piiloon sahaa ja muuta tavaraa siitä ympäriltä, kunnes tajusin jotta yksinäähä mie siellä oon ja ite ne vermeet hukkaan, mutta on se kumma juttu kun vasaran käestään laskee ni mitenkä se voipi olla vähän ajan piästä aivan toisaalla, ja toinen vasara on hävinny.
Tainnu sulaa mennen talven lumien mukana.
Mutta päivitellään sitte tarpeen mukkaan tätä kirjotelmaa, ja kaikille muillekkin väkertäjille onnea ja pitkää pinnaa.
Ei sitä piä ottaa niin toesta, sehä tulloo vuan itelle.
Sanoi miulleki yks kaveri ku kuvia kahteli tuosta "sarkofagista".
Ja kiirettä meinaa pittää jos meinnaamma tuolla tulla kevvään kokkoukseen, mutta kahtotaan sano sokea.
Keväisin terveisin: pupetti& vintiö&wänkis&mini-ihminen& heijän äitisä, joka tässä putoaa samalla lailla kun mersun lattian läpitte.
http://kuvablogi.com/blog/12348/
ja löytyy kun laittaa käyttäjähaulla elikkä: http://kuvablogi.com ja käyttäjähaku: pupetti, kuvahaulla ei jostaki syystä mitä en tiijä löyvä mittää.
Ja kansiosta mesekuvia ne löytää.
Laitoin ne tuonne kun on helepompaa, eikä tarvihe monneen paikkaa niitä päivitellä.
Kun tuon kulkineen hain porista, ei ollut kenelläkkää kosteuden määrästä tietoa, muuta kuin että sitä on PALAJON.
Noo, siinä sitte muiden kiireitten ohella purin ensin sen sisustuksen, päästäkseni siihen varsinaiseen kosteuttee käsiksi.
Ja tietysti alotin sen helepommasta kohin, kunnes huomasin jotta sitä joutuu purkammaa tietyssä järäjestykses, no mutta paras oppihan tulleeki sieltä kantapiän kautta, vai mitä?
Kun sitte olin ne kuapistot sievästi purettua ja korea paneelitkin viskottua pihalle, kävin lattian kimppuun hullun, tai siis puoliviisaan raivolla, jos nyt sellasta onkaan, mutta aloin niitä ruuveja viäntelemmään KÄSIPELILLÄ.
Syy tähä oli se jotta nykyisin ei tehä sellasia vehkeitä jotka kestäsvät ees viistoista vuotta! Ja tietysti juur sillon tuli akkuporakoneen laturille tunnit täyteen, ku sitä olisi tuasen tarvinna. Mutta se tunne kun luotettava ja (rakas) akkuporakoneystävä ei suanukkaa virtaa ihteensä, oli sanoin kuvaamaton koska se onnistuu vain piirretyissä.
Tosin nuorin kloppi kyllä kysyi jotta mitäs oikein sauhuvat?
Johon oli pakko toeta että: en minä kun tuo laite.
Ja taattuun seittemän vuotiaan tappaan tuli vastaus kun raketti:
Älä isi aina huijaa, sinä oot kuitenki taas jotakin tehny väärin ja itekses vingut, koita aamulla uudestaan.
Ja minähän koitin, viemällä sen konneen kierrätykseen eli roskiin.
No sitte jäi enää vaihtoehoks joko oottaa jotta ne märät puut sieltä autosta itekseen tippusivat uteliatten päihin, tai ruveta käsipelissä niitä miljoonia ruuveja vääntelemmää, ja niihä mie tein.
Se kun oli pakko, kun se akkukone minkä halusin oli loppuunmyyty, ja joutu odottelemmaa muutaman päivän.
No olipahan ainaki jottain tekemistä ja pari päivää kulu rattosasti päristellessä auton sisällä, ja samalla ruuveja aukoessa.
Tuo vaimo kyllä kävi muutammaa otteeseen kahtomassa siinä ovella jotta mitä mie siellä päristelen? ja kun kerroin että kun ei ole konetta niin piänpä sitte ite sitä iäntä, jolloinka vaimo kysyi olenko montakin kaljaa juonu?
Vastasin hänelle että en yhtään, kun ei kukkaa ole niitä tänne tuonu saatikka toisia ees pois vieny, jonka jälkeen hän ei tullut kyselemmää turhia.
No lattian sain purettua ja kaveriki kävi hakemassa ne paneelit joita hänen mielestää pysty käyttämmään, polttopuu varaston seinissä jotta ei talavella tule kaikki lumi sissään. ( ovat muuten vieläkin hänellä kärryssään)
Ja sitten se tapahtu, löysin sieltä lattia levyjen alta LATTIAN ja vieläpä ehejän sellasen.
Mutta kun sitte männäviikolla sain vaimolta apuja mittaamissee, sillä eholla etten sitten laula enkä pärisyttele, niin unohinpa hänelle kertoa että voipi olla heikko se nurkka mistä pittäis mitata seinän pittuutta ja korkeutta.
Eipä siinä mittään muuta mutta kun hän on varreltaan pienikokoinen, niin yhtäkkiä hän lyheni huomattavasti enempi, ku tipahti lattiasta läpitte, ja minä tietysti kyselemmään:
mitäkä varten sinä siihen sen vara-ulos käynnin meinasit? Ei sitä siihe voi tehä ku siellähän on se tavara luatikko.
Sain kuulkaas sellasia mulkaisuja jotta ei paremmasta väliä.
Ja vastauksen: No mutta hyvä ettei tullu reikää maahan asti, ja tuohonko meinasit se jääkaapin sitte siirtää? vai meinasikko jonku kylmiön kaljoilles salaa tehä?
No onneks ei kuitenkaan tullu ees mustelmaa, tahi naarmuja suurempaa, mutta sen jälestä menin sitte sinne kulkineen alle, ja tarkastin ne muutkin alimmaiset levyt, jotka täytyy uusia, mielestäni.
Ja kun itse sitten vahingossa tipuin justiinsa tekemääni reikään olin asiasta varma, siis siitä että en osaa vielä tähän ikkään kävellä iliman jalakojen alla olevaa tukea.
Mutta rojekti etenee ja kuvia tullee viikonlopun aikana lissää tuonne kuvablogiin, ja tuonne galleriaan laitan sitte vuan muutaman, ku niitä tulee otettua kumminkin aika palajon touhun lomassa.
Mutta mikäköhän ihime siinä on jotta kun sitä tavaraa tulee osteltua ja hankittua mielestään tarpeeks, nii silti se on aina loppu.
Tännään jo eppäilin jotta on meijän vintiöt taas vieny piiloon sahaa ja muuta tavaraa siitä ympäriltä, kunnes tajusin jotta yksinäähä mie siellä oon ja ite ne vermeet hukkaan, mutta on se kumma juttu kun vasaran käestään laskee ni mitenkä se voipi olla vähän ajan piästä aivan toisaalla, ja toinen vasara on hävinny.
Tainnu sulaa mennen talven lumien mukana.
Mutta päivitellään sitte tarpeen mukkaan tätä kirjotelmaa, ja kaikille muillekkin väkertäjille onnea ja pitkää pinnaa.
Ei sitä piä ottaa niin toesta, sehä tulloo vuan itelle.
Sanoi miulleki yks kaveri ku kuvia kahteli tuosta "sarkofagista".
Ja kiirettä meinaa pittää jos meinnaamma tuolla tulla kevvään kokkoukseen, mutta kahtotaan sano sokea.
Keväisin terveisin: pupetti& vintiö&wänkis&mini-ihminen& heijän äitisä, joka tässä putoaa samalla lailla kun mersun lattian läpitte.
Kannattaa varmaan käyttää purkaessa jotain kunnollista hengityksen suojainta, jotta ei saa keuhkotautia!
ei mikään muovinen kasvoton valmisvalu.