Kylähullut Kulkurit

9.9.2012 klo 5:35

Korkkasin pullon kuohuviiniä kotona. Kilisteltiin.

Nyt alkaa olemaan hiukan elpynyt olo.

Viime vuoden marraskuussa tuli nettikoneeseen myyntiin vuoden 1968 Vanaja. Laiton samoin tein silloisen bussini myyntiin, ja kun se joulukuun alkumetreillä meni kaupaksi, soitin myyjälle ja sovin ostavani matkailubussinsa sen enempiä kyselemättä. Varausmaksu tilille, ja homman piti olla hoidossa. Puhelimessa sovittiin, että tulisin joulukuun puolivälissä siirtolappujen kanssa paikalle, ja ajaisin uudella autollani kotiin. Erinäisten syiden takia homma ei just sillä kertaa onnistunutkaan.

Lopulta autoa päästiin katsomaan loppiaisena. Lumi oli jo maassa, eikä sekä kylmyyden, saati paskojen renkaiden takia matkaa lähdetty taittamaan. Muutakin "pientä" sanomista oli, ei tosin mitään yllättävää. Myyjä oli kyllä varsin avoimesti kertonut mistä hommassa oli kyse. Sovittiin sitten, että kevään tullen palataan asiaan; maitojunalla kotiin.

Kesällä oli sitten kaikenlaista muuta rahanmenoa, säästöt hupenivat mm. omiin häihini. Ei tullut soiteltua bussin perään. Lopulta elokuun lopussa sain harrasteautoni myytyä, ja rahat bussin ostamiseen olivat taas koossa. Sitten alkoi soittorumba; myyjän puhelinnumero oli vaihtunut eikä yhteyttä tuntunut saavan muutenkaan. Rekisteröidyin jopa Facebookiin saadakseni yhteyden myyjään. Lopulta homma kuitenkin hoitui, myyjä kertoi että oli hukannut puhelimensa ja sen mukana miun yhteystiedot. Nimikään ei ollut jäänyt muistiin, joten oli jäänyt vain odottelemaan koska ottaisin yhteyttä. Sovimme, että lauantaina 8.9. tulisimme noutamaan auton kotiin.

Lauantai koitti. Herätys oli seitsemältä, matkaan päästiin kahdeksalta. Poimittiin innokas apumies kyytiin Lahdesta ja suunnattiin auton nokka kohti Pohjois-Savoa. Matkalla pysähdyttiin syömään eväitä, ja vielä aivan loppumatkasta ostamaan ilmastointiteippiä. Nippusiteet sentään muistin ottaa matkaan jo kotoa. Perillä oltiin alkuiltapäivästä.

Autoa oli sentään kesän aikana siirretty säilytyspaikasta toiseen, mutta näky oli edelleen yhtä lohduton.




Akkuja olivat jo aamusta latailleet edellisen kuvan Nuffieldilla, ne tosin olivat varsin sekalaista sorttia. Sulaneista navoista huolimatta akut saatiin kuitenkin kytkettyä kelvollisen hyvin.



Jo talvella oli ilmennyt, että yksi vesiletku oli ajan saatossa hapertunut aika pahastikin; vuoti kuin seula. Tähän olin varustautunut ottamalla sekalaisen lajitelman letkuja matkaan. Mutta koska mielikuva letkusta ei ollut kovin tarkka, eikä myyjäkään päässyt ennen sovittua päivää tarkastamaan letkua tarkemmin, niin menihän se pieleen. Suoran 60mm letkun sijaan se rikkinäinen pätkä oli 135° mutka 45mm letkua. Sellaista lähdettiin metsästämään läheiselle huoltoasemalle. Erinomaisen hyvästä valikoimasta huolimatta sellaista letkua ei löytynyt, letkun olisi voinut koota paristakin kappaleesta metalliputken avulla, mutta sopivan paksua letkua ei vain ollut. Myyjä kertoi, että kylän keskustassa olisi huolto- ja varaosaliike josta letkun varmasti saisi. Internet kännykällä auki, ja toteamaan että kauppa oli mennyt puolta tuntia aikaisemmin kiinni. Soitin kuitenkin numeroonsa, selitin tilanteen ja sain myyjän tulemaan vielä paikalle. Sopiva mutkapätkä löytyi, ja on sanomattakin selvää, että annoin pienen "tipin" myyjälle erinomaisen palvelun takia. Sitten vain asentamaan letkua ja lisäämään vettä jäähdyttimeen.

Auto oli peruutettu paikalleen kukkapenkkiin puuliiterin viereen, joten hiukan arvelutti josko se sieltä pehmeästä kosteasta maasta nousisi omin avuin loivaan ylämäkeen kovemmalle alustalle. Autoa ei myöskään oltu käytelty hetkeen, joten käynnistäminenkin oli melko perusteellisen ilmaamisen jälkeen omanlaisensa koettelumus. Fiilistä voisi aistia seuraavasta videosta.

http://www.youtube.com/watch?v=3lLK86DxeAY

Lähtihän se käyntiin. Melkein kuulin edellisestä videosta tutun musiikin korvissani. Takapyörien alle reilusti sekalaista puutavaraa, ja nousihan se sieltä kukkapenkistä pienen sudittelun saattelemana.




Aloitimme lähtötarkastuksen,

peilit - check
ajovalot - check
jarruvalot - check
tuulilasit - check
tuulilasien pyyhkijät - check
vilkut - check

Ja kun sanoin "check", tarkoitin että kohde ei toiminut kunnolla, tai lainkaan. Ajovaloista toinen oli pimeänä, tämän toki tiesin jo ennalta ja varauduinkin asiaan ostamalla vanhan mallisen hehkulamppupolttimon. Ilmeni vain, että tässä yksilössä oli H4-umpiot.. eikä sellaista toki ollut saatavilla.. Jarruvalot eivät toimineen, takavalot sentään muuten olivat ihan ok. Tuulilasit.. no ne olivat aivan eri mallisesta autosta, ja kiinni sikamassan, uretaanin ja ilmastointiteipin avulla. Pyyhkijät, no olivat ne varret vielä tallella. Sulat olivat jääneet matkan varrelle, eikä pyyhkijöiden paineilmalla toimiva mekanismi sekään toiminut. Vilkut eivät toimineet nekään, eikä sitäkään vikaa onnistuttu paikallistamaan. Josko edes yritettiin kun tärkeämpääkin tekemistä oli.

Pientä huoltotoimenpidettä, ja auto oli valmis lähtöön. Esimerkiks kuljettajan sivulasi oli tilkittävä pleksillä, ja akkukotelon luukulle oli mietittävä kiinnitystä.




Matka pääsi alkamaan. Pihasta vain oli peruutettava ensin pois. No hassustihan siinä kävi, lipsahti ojaan.




En ala edes selittelemään, tollasta ei pitäs ammattimiehelle käydä. Mut taas kävi. Naapurin mies hälytettiin traktorin kanssa hätiin, ja nousihan se sieltä ylös. Tässä vaiheessa alkoi tietenkin sataa, iltapäivä oltiinkin selvitty aika hyvin kuivana. Polttoainetta oli tankattu muutama litra kanisterista, joten ensimmäinen pysähdyspaikka oli Siilinjärven abc:n mittarikentällä. Sata litraa tankkiin ja sisältä kysymään 24v H4-polttimoa. No eihän niitä ollut, joten takaisin tien päälle.

Kuopion kohdalla alkoi jo hämärtää, ja pimeää oli ennen ku päästiin edes moottoritieltä pois. Alkumatkasta ajettiin siten, että bussi meni edeltä, ja henkilöauto tuli takana saattoautona. Katuvalojen loputtua paikkoja vaihdettiin, oli helpompi seurata toisen takavaloja märän tuulilasin läpi ku ajella heikkojen etuvalojen turvin.



Juvalla pysähdyttiin syömään ja kyselemään polttimoita. Shellillä oli oivallista pikkupurtavaa, mut olematon tarjonta kuorma-autojen varaosia. Sama juttu tien toisella puolella ABC:lla. Tarkastettiin vedet, ja koska olivat pysyneet koneessa, arveltiin että uskalletaan avata vähän hanaa jotta lämmityslaitteellekin kiertäisi vesi.



Yhtäkkiä jossain metsien keskellä ajellessa alkoi tuntumaan vieno tuoksahdus nenään. Kymmentä sekuntia myöhemmin bussin matkustamo oli täynnä savua tai utua. Tuoksu muistutti hiukan glykolin tuoksua, mutta toisaalta sähköpaloa. Apumies avasi oven vauhdista, itse vilkuttelin pitkää valoa etuautolle, suljin lämppärin hanan ja ohjasin pientareelle. Kuortin ABC 1km-kyltti tien poskessa helpotti hieman paniikkia. ABC:n pihassa hämmästeltiin tilannetta, vettä ei ollut kadonnut eikä tuoksusta tai muustakaan käryämisestä ollut tietoakaan. Mitä nyt mittariston valot alkoivat toimimaan ihan omia aikojaan. Vähän lisää polttoainetta, kuitin kanssa hakemaan ilmaista kahvikuppia ja tarkastamaan jottei sopivia H4-polttimoita olisi tälläkään bensa-asemalla, ja sitten takaisin tien päälle.

Lahdessa oltiin kahden aikoihin. Apumies vietiin etuautolla kotiin, ja itse jatkoin sateen nyt laannuttua matkaa Valkeakosken suuntaan. Etuauto sai miut kiinni jossain vähän Hollolan jälkeen. Enää ei yksikään huoltoasema matkan varrella ollutkaan auki, joten ajettiin loppumatka yhtä kyytiä peräkanaa perille asti.

Kotitallin pihasta löytyi toinenkin vieras bussi, joten oli luontevaa pysäköidä oma sen viereen. Ensin kuitenkin kierrettiin kunniakierros vielä kylällä jotta etuauton kuljettajakin, vaimoni, pääsi vähän fiilikseen. Sitten vaan lainassa olleet työkalut suunnilleen omille paikoilleen, ja henkilöauton nokka kohti kotia. Kotona oltiin puolen kuuden aikoihin, avattiin joulukuussa tätä tilaisuutta varten hankittu kuohuviinipullo ja alettiin varsin väsyneinä miettimään uudelle reissureelle nimeä. Itselläni ei leikannut enää edes tavallista vähää, mutta onneksi rouva keksi oivallisen nimen.



Nyt sunnuntaina on sit koetettu vähän lepäillä, parannella eilisellä reissulla kipeytyneitä paikkoja. Kai tää tästä. Vielä tänä syksynä olis tarkoitus aloittaa Vanajan kunnostus, aikataulusta ei oo tarkempaa tietoa kuin että viiden vuoden kuluessa olis auton tarkoitus olla takaisin rekisterissä ja liikenteessä. Jos tämä tapahtuu, niin ihan hyvin jo muutama vuosi sitten purettavaksi aiotulta autovanhukselta.

onnea projektiin

No melkonen rojekti, mutta yritystä ja intoa kun tuntuu olevan, niin silloinhan se on jo hyvällä mallillaan

Pakko sanoa, että kyllä tuollainen vanha auto on kaunis, vaikka tuulilasit vähän irvisteliskin. Tuossa pellon vieressä ojanposkessa nököttäessään, huokaus.. voi että on upea. Kyllä ne ennen osas pistää muodot kohilleen.

Onnea hankinnan johdosta ja "pahoittelut" vapaa-ajan menetyksestä Pistäkeehän auto kuntoon jotta on edukseen ja kuvan tynkää aina tänne välillä.

Melko hullua sanoisin, mutta taisit ihan tosissasi haluta sen ja nyt sait joten onnea!

Hullun hommaa Onnea uuden rojektin johdosta tollanenhan oli muuten Tuurissakin

Onnea vaan projektin johdosta. oli melkein naapurista mistä olit hakenu ton,vajaa10 km.siellä oli jossain vaiheessa myös scania linja-auto saunallinen.jos ois tienny niin apua ois löytyny myös meiltä.Toivottavasti saat liikenteeseen,nätti auto malliltaan.

Toi haku kuuluu samaan sarjaan ton mun haun kanssa......mutta sulla toimi lämppäri ,mulla näky maantie sisälle

Ompas siinä rojektia kerrakseen!

Mutta tuo on tehty pelkästää lasista ja raudasta niin että jos osaa käyttää migiliimaan ja teräspalasia niin hyvä siitä tulee.

Onnea projektille ja vaimolle kestämistä

Täytyy kyl vähän kehaista vaimoa. Hän on varsin auto-orientoitunut ihminen, ollut kiinnostunut itseäni pidempään moottoripyöristä ja vanhoista autoista. Sitä sorttia, että valitsee mielummin taka- kuin etuvetoisen auton.

Ja koska hänellä on itseäni äärettömän paljon enemmän kokemusta esimerkiksi saunaremonteista, toivon että saan seurata tekemisiään ku Vennamon saunaa jossain vaiheessa aletaan restauroimaan. Jospa siinä sit itsekin oppis.

(Sainpa tuon luonnehdinnan kuulostamaan siltä, et kyseessä olis jotenkin jätkämäinen nainen.. ei ollut tarkoitus, koska asia ei ole niin. Onpahan vaan kiinnostunut vauhdin hurmasta ja kädentaidoista.)

Että ehkäpä vaimo kestää tällasen isohkon projektin. Muistetaan vaan tehdä muutakin kivaa ettei pelkkää bussia, ni ei kai täs mitään. Asetin aikataulun ihan tarkoituksella viiteen vuoteen, kai toi oikeasti olis helpostikin kevääks valmis jos haluais muuttaa pajalle ja käyttää kaikki rahansa mokomaan. En halua kumpaakaan.

Onnittelut aihiosta (ja muuten vaimostakin, jos halus kans tuon rojektin) .
Noita Vanajia ei tosiaan ole enää liikaa käyttökunnossa. Toivottavasti innostusta riittää ja saat vennamos vielä iskukuntoon.
Perustekniikka on varmasti idioottivarmaa. Siitä kertoo jo tuo hakuseikkailu, joka meni kai perustekniikan osalta ok.

Keväällä tapasin täkäläisen bussiharrastajan ja hän kyseli, että tietäisinkö ketään, joka haluaisi tuollaisen vastaavan ja hänen puheitten mukaan vielä paremmassa kunnossa olevan projektin. Hänellä oli kaksikin kohdetta tarjolla, joille ei ole ollut ottajia.
Kuuskytluvun alusta Volvo Wiimoja(ainakin toinen). Ensi viikolla mennään katsomaan toista. Voin laittaa tietoa/kuvia, jos kiinnostaa laajemmin. Itse tuskin oon ostamassa, (muorin kaa menis puhevälit, etten uskalla etes ehottaa) mutta jos joku pelastas ehjärunkosen wanhan wiiman...)

Harmittavasti foorumi poisti tästä viestiketjusta viestejä.

Homma on edennyt sen verran, et pientä syyshuoltoa tuli tehtyä ja auto on löytänyt talvisäilytyspaikan.

Ei menny siirto-operaatio ihan ku leffoissa. Starttailin auton pitkästä aikaa ja ajoin sen meille duuniin huoltoa varten. Vaihdoin jäähdytinnesteet, ja sit ku oli aika lähteä liikenteeseen, päätti Vanaja olla käynnistymättä. Tutkimus osoitti, että startti laukes sinne halliin. No, toinen auto peruuttamalla kulman taa ahtaasta ovesta sisään montun päälle, köysi kiinni ja vetämällä käyntiin. Ekalla ei toki lähteny, vaan köysi katkesi. Alkoi olemaan jo vähän tiukkaa ku seuraavalla yrityksellä olia matka loppunu kesken. Köysi toki katkes uudestaankin, mut lähtihän se viime sekunnilla.

Sit ei enää sammuteltukaan. Pumppasin kesälaatua tankista käyttiksen tankkiin, ja siitä sit huoltsikan kautta tien päälle. Vahva veturi toi vanhus, jaksoi vetää parhaimmillaan kilometrin jonoa ku uuvatit eivät uskaltaneet ohi, vaikka paikkoja oli vaikka kuinka. Pikkasenhan tuo kuolee siis mäkiin..

Jatkunee ensi kuussa, aloitamme purkamaan sisustaa. Ja kai se startti tarvis mönkiä irti sieltä ennen ku tulee lumikinokset haittaamaan hommaa.

Nyt kyllä.

Reippaus ei ole yksi niistä hyveistä, joista minut tunnetaan. Mut ehkäpä hieno ilma auttais reipastumaan, ja tänään ja huomenna sais jotain aikaiseksikin. Ohjelmassa olis purkuhommia, sisusta ja mieluusti lattiakin pitäis saada purettua nyt kun vielä vois puutavaraa polttaa riskeittä tuolla ulkona.

Toissijaisena hommana olis startin irrottaminen, jospa sen sais huomenissa käteen ni pääsis loppuviikosta ihmettelemään korjauskelpoisuutta. Olis tiedossa vähän isomman AEC-moottorin startti, mut ei kyl mitään tietoa josko käyvät sellaisenaan ristiin, tai jos edes sisuskalut olis vaihtokelpoisia. Tuurilla?

Laittanen kuvia homman "edistymisestä" vielä täs päivän kuluessa.

Vennamon värikäs menneisyys alkaa paljastua; löysin keittiökaapistoa purkaessani poikakalenterin vuodelta 2000. Lisäksi rangaistusvaatimusilmoituksen vuodelta 2010.

No niin. Sain kuvat nettiin.

Alkuun vähän yleiskuvaa sisältä.


Keittiökin on ollut.


Ja vähän ku tonki, ni löyty alivuokralaisia.


Seinää vähän maan tasalle, aika paljon roinaa.


Aloin purkamaan saunaa, ja sieltä löyty lisää alivuokralaisia. Olisko tää ollu neljäs tai viides ampiaispesä.


On täs saunas ollu ihan yritystä. Järkeä käytetty. Mut kyl huomas et ittelle oli tehty, oli kyl sen näköstä panelien alla et itse en kehtais kenellekään näyttää. Koolaukset oli aika luovalla tavalla saatu soviteltua. Ja hämmästyttävän monia kiinnitystapoja pystyy yhdessä kohteessa käyttämään; nauloja tietysti, ristipäisiä ruuvejä, kuusiokolo- ja tähtipäisiä ruuveja, pultteja.. tiivisteliimaa ja jonkin sortin sikamassaa. Kaikki nämä lautojen kiinnittämiseen.


On ollu sellanen timpuri asialla, etten yhtään ihmettelekään että työkalut oli jääny kohteeseen. Sieltä löyty panelien alta.


Harmi ku ehdin purkamaan koko saunan ennen ku hoksasin et pesäs olis ollu puut ja sytykkeet valmiina. Mut ei ollu enää piippuakaan, ni latasin polttopuut jätepuutavaran mukaan poltettavaks.


Huomenna jatkuu. Jos ensin vähän siivoais tän päivän jälkiä, ja aloittas sit lattian purkamisen. Jos menis yhtä rivakkaan tahtiin ku tänään, ni saattas iltapäivällä käydä auton alla nappaamassa startin mukaan. Vois loppuviikosta koettaa ehtiä avaamaan sen.

Ottaa kiltisti sanottuna pattiin jo nyt. Pian puoli tuntia ähränny saunan lattian kimpussa, ja jo pian puoli neliötä valmiina. Jee jee. Aiempaan kiinnitystapojen listaan voi nyt lisätä talttapäiset ruuvit ja jonkin sortin liisterin.

Mut kyl tää tästä. Tupakka kohta poltettu ni voi jatkaa.

Komia tuo ajoratamatto =D

Joo! Vois kylppärin lattia tylsempikin olla.

Homma eteni nyt siihen pisteeseen, et kaikki poltettavaksi aiottu on nyt kärrätty tonne pellon laitaan. Aloin purkamaan matkustamon lattiaa, mut tulin sit järkiini. Ei toi sorkkarauta oo ihan oikea työkalu tällaseen. Kuviosaha ja rälläkkä vois olla parempi yhdistelmä.

Siivoilin sit tota palamatonta jätettä muutamaan jätesäkkiin ja tuun parin päivän päästä hakemaan ne isommalla autolla ja vien kaatopaikalle. Pitää vähän mallailla jos savupiippu ja kiuaskin mahtuis samaan kyytiin ni veisin tutun korjaamon pihaan. Romuäijä käy siellä aina apajilla, ni saavat pojat kahvirahoja.

Tuli myös tuumailtua etuluukkuja. Hassusti on silleen käyny, et ku nuo ovat lasikuitua ja siellä on sellanen putkirunko, ni sitä putkea ei oo hirveesti enää jäljellä. Siin on sit kans muutamaks illaks tekemistä ku irrottelee rungon ja harsii sen sit kasaan. Ja sit pitäs vissiin opetella noita lasikuituhommiakin jos meinaa sen rungon saada takaisin kiinni siihen lasikuituun. Aika entiset ne ovat muutenkin, ei olis väärin hioa ja maalata noita sit samaan syssyyn. En tiedä kyl et minä vuonna tuon ehtii, ei nyt onnistunut listan kärkeen kiilaamaan.

Tarkastin myös öljyt - ok.
Koetin onko akuissa virtaa - no ei tietenkään.
Ja koetin irrottaa starttimoottoria - missä on miun 20mm lenkkiavain?

Tältä erää tää oli tässä.

Noniin. Sijoitin akkuihin varaamani valuuttavarannot varaosiin. Kytkinlevyä, sylinterikansia, suuttimia, pyyhkijöiden "paineilmamoottorit", startti, laturi, ym. ym. Ei oo tekniikkamurheita ollut, päätin varmistaa ettei ihan heti haittais vaik moisia ilmenis.. Ja onpa esimerkiks noille pyyhkijöille käyttöä ihan niin pian ku jaksaa vaihtaa toimivat paikoilleen.

Nyt pitänee sit tyytyä joihinkin pikkuauton akkuihin, on tää sen verran budjettiharrastamista kuitenkin.

no jopas on rojekti.tuolla Kurikan sivussa on tollanen maatumassa ollut jo jonkun vuoden.Toisen sieltä aikoinaan pelastin.Ajattelin vaan jos et oo noita laseja vielä saanu.

Pitää toivoo et kompurassa on niin hyvä tuotto että voi pitääkki niitä pyyhkijöitä päällä....

vanha vanaja kirjoitti:no jopas on rojekti.tuolla Kurikan sivussa on tollanen maatumassa ollut jo jonkun vuoden.Toisen sieltä aikoinaan pelastin.Ajattelin vaan jos et oo noita laseja vielä saanu.

No NYT! Tarkoitatko Etelä-Pohjanmaan Kurikkaa? Vai? Yks pari laseja miul on, toinen ei tuu menemään leimasta ja toinenkin on vähän kosteutta alareunaansa saanut. Jos tällainen auto jossain makaa, ni pitää lähteä pikimmiten katsomaan. Ehkä omistajaa ei haittais jos lasit, mikäli ehjät ovat, lähtisivät miun matkaan.

Päivän toimista vähän kuvamateriaalia:

Aamu alkoi tulitikkuleikeillä. Oli tos toki vähän risua ja muutakin, mut aika paljolti kuitenkin tarpeettomaks käynyttä matkailulinja-autohistoriaa.


Keskikäytävän matto, ja käytävän sivujen alumiinilevyt alla piilleine styrokseineen tuli revittyä mäelle. Näky alla aika lohduton.


Mut ei nyt ihan toivotonta ku täähän on ihan vaan putsaamalla ja uudella maalilla uudenveroinen.

pistin kaverin selvittämään niitä laseja kun en ite enää vaikuta siellä suunnalla.lupas viikonloppuna käydä kurkkimassa.sanoi ainakin että siellä se sininen raato makaa kun olivat ohi ajelleet.sekään ei muuten olis ihan lohduton pelastettava ja varmaan saa kun hakee pois.se minkä ite hain makso 800€ ja kun lyötiin veto että vienkö ajamalla ja jos vien ni puoleen hintaan.No pikkusen kurikassa päät kääntyili mut ajamalla kotiin

Hienoa. Perstasku ei kyl kestä enää toista pelastettavaa, mut jospa osia sais. Kiitoksia vaan vinkistä.

Täällä Savonlinnassa on yksi vanha auto mitä ilmeisemmin varastona. Olipa googlen streetviewiinkin sattunut. Mahtaisikohan olla sopivanlaista lasia tuossa autossa? Kaksiosaiset ne ainakin oli.

Jos on tarvetta, voin käydä pimpottelemassa ovikelloa ja kysymässä myyntihaluista. Ja voin toimittaa puhelinnumerot niin pääsette tarvittaessa haastelemaan asiasta tarkemmin.


Toisen vanhan auton muistan nähneeni Siilinjärvellä pusikossa. Oon ajamassa siitä huomenna ohi, voin vilkaista onko auto vielä siellä.
Kolmas dösä on sattunut silmään jossain Iisalmi-Ylivieska -välillä, ehkä Pyhäjärven tai Haapajärven tietämillä. Tuotakin reittiä luultavasti vielä painelen tässä kuukauden sisällä..