Tästä se kaikki lähti:
Eli joskus talvella huomasin että jäähdytinneste oli vähissä ja kippasin sinne muutaman litran lisää, sillä seurauksella että muutama litra jäähdytinnestettä valui maahan.
Ongelma oli paisuntasäiliön pohjasta johonkin lähtevän ilmanpoistoletkun klemmarin kohtaaminen hapen kanssa, eli se oli ruostunut lähes olemattomiin. Talvella nykertelin sinne uuden klemmarin, mutta kaikki muutkin klemmarit oli ihan samanlaisessa kunnossa..
Lisäksi välijäähdyttimen kenno oli hieman huonossa kunnossa... Kun tarkoitain hieman, niin kennon kehys oli ruostunut alareunasta olemattomiin ja kenno oli kiinni enää päätypaloistaan niin että varsinainen kenno roikkui useamman sentin keskeltä. Lisäksi kenno oli alareunastaan jo vihreä vuotaneesta jäähdytinnesteestä.
Innokkaimmat siellä jo hyppii seinille, kuinka välijäähdyttimestä nestettä vuotaa. No tässä mahurikympissä on kuitenkin vesikiertoinen välijäähdytin. Imusarjassa on kenno ja kyljellä ulompi syyläri on pyhitetty ahtoilman välijäähdytystä varten ja sisempi on perinteinen moottorin lämpöjen kurissa pitämiseen tarkoitettu kenno.
Lumisuli-kesätuli ja Eino pukeille:
Oli tuo pukeille ajaminenkin oma projektinsa.. Tai ensin piti tehdä nuo pukit, mutta niiden rakentamisessa nyt ei kovin ihmeitä ollut. Sellainen vinkki jos joku lähtee samaan projektiin: Tee pari perhanan pitkiä pukkeja ja aseta ne etupyörien eteen, niin että auton saa ajettua ylös akseli kerrallaan. Tuolla mun metodilla pitää ottaa vauhtia ettei se jää sutimaan rampille, ja samalla saada se pysähtymään 25cm tarkkuudella tuohon tasaiselle osalle. Oli melko jännittävä kokemus.
Syylärirempan olisi ehkä voinut tehdä ilmankin noita pukkeja, jos olisi pitänyt korinnoston kokoajan päällä, mutta jostainsyystä hieman ahistaa ryömiä tuonne auton alle, kun tietää että jos se pihisevä ilmasäkki lojahtaa siellä ei ole miehenmentävää tilaa. Lisäksi samalla oli tarkoitus ilmankuivaimen takaiskuventtiili fiksata.
Jokatapauksessa.. Eino on pukeilla ja nesteet pois, syylreissä oli kummassakin vedenpoistoroppu, tosin sisemmässä, jo aiemmin vaihdetussa tarvikemallisessa syylärissä sen verran hyvin jemmattu että sieltä vesi laskettiin perinteisin menetelmin kasvoille ja hihansuusta kainaloon.
Tuo välijäähdyttimen syyläri on vasemmasta reunastaan saranoitu, ilmeisesti ideana että syyläreiden puhdistaminen onnistuisi helposti, mutta saranat olivat suhteellisen tukevasti ruosteessa, ja yhdistetytnä se ei yhtään tukevasti ruostuneeseen kehykseen se lähti vähän niinkuin osissa sieltä pois.
Sisempi syyläri lähti suosiollisemmin irti, lähinnä tuo 50kg painava tuuletin paketti aiheutti siinä ylimääristä kiroilua.
Syylärin kehys oli jonkinlaisessa kunnossa mutta tuo ilmanohjaintötterön ilmanohjausominaisuudet kärsivät. Lisäksi jonkintasoista huolta aiheutta se että 50% sen 50kg painavan tuulettimen kiinnityspisteistä oli tuossa ruostepitsissä.
Puuilosta löytyi kätsän kokoisia pellin paloja 1,5mm paksuisena, niitä virittelin muutamaan kriittiseen paikkaan tuonne sähköliimalla kiinni, ja vähemmän kriittisiin paikkoihin jotain 0,4mm peltiä ihan vaan sikaflexillä, tai mitä liimaa nyt olikaan. Lähinnä siis ettei se potkuri putoa tielle piti hitsailla, ilmanohjauslirpakkeet pysyy liimallakin riittävästi.
Koko projektin aloittanut paisari aiheutti sitten vähän ongelmia... Ne umpiruostuneet klemmarit eivät lähtenee auki, mutta vastaavasti ne kumiletkut murenivat kyllä. Aikani uitin klemmareita rost-offilla, ja koitin nitkuttaa niitä auki, mutta kun ensimmäinen letkunippa paisarin pohjasta repesi irti, oli selvää että se on saatava käteen. Paisari siis.
Aikani paisaria pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen että Carrus on rakentanut korin paisuntasäiliön ympärille. Siellä oli kyllä huoltoluukku tavaratilassa että matkustamon lattiassa, mutta kummastakaan luukusta säiliö ei mahtunut kulkemaan, mutta puukkosahalla suostuttelemalla lattia antoi periksi.
Paisarin kun sai irti, siinä oli kuitenkin pieni puute.. Siitä katkennesta nipasta oli suora yhteys ulkomaailmaan, ja pienen googlettelun jälkeen vakuutuin siitä että paisuntasäiliömuovia ei voi liimata. Hitsata voisi mutta ei liimata.
Koska mun puuilosta 120eurolla ostama MIG ei muodosta muovia vasten kipinää keksin pultata reijän umpeen.
Pulttipatentti läpäisi painetestin.
Nyt kun syylärit oli heivattu mäkeen, niin oli hyvä hetki toteuttaa akkujensiirto. Alkuperäiset akuthan ovat kuskin alla olevassa luukussa, jonka olen aivoitellut olevan erinomainen paikka ilmalämpöpumpun ulkoyksikölle, ja taas toisaalta tuon syylärin päällä olevan matalan tavaratilan olevan erinomainen paikka akuille. Toisaalta jos siihen ponnistaa esim 8kpl 220Ah akkuja, niin se vaneripatentti josta tuo syylärin yllä oleva tavaratilan pohjan on taiteltu, on siellä syylärissä.
Tuossa mun autossa on siis tavaratila jotain 15cm matalampi syylärinkohdalla kuin muualla akseleiden välissä, ja se koroke on toteutettu parilla pöydän reunaa vasten taitetulla pellillä ja vanerilevyllä. Eli Puuilon migillä pari kannakerautaa akuille.
Kilikalipullosta maalia päälle ja sovittelemaan rautoja runkoon jo tehtaalla hitsattuihin kannakkeisiin. Tutkiskelin sen verran auton rakennetta että uskoisin noiden kannakkeiden olevan muutenkin mukana kuin vaan rekvisiittana, niin että niiden pitäisi hanskata akuston paino.
Kuva otettu syylärintäyttöön tarkoitetusta pikkuluukusta
Nostin tuota rautaa tunkilla jonkinlaisella voimalla kohti tavaratilan lattiaa ja napsuttelin pariin kriittiseen kohtaan rautakiiloja väliin, jonka jälkeen Puuilon Migistä nupit kaakkoon ja paksua saumaa. Puikkokonekin itseasiassa olisi, mutta siitä hommasta ei tule mitään noin ahtaassa paikassa. Yllättävän hyvin tuo Puuilon laitekin toimi.
Tuolla ahtaassa välissä hitsatessa totesin toimivaksi jipoksi ottaa kypärästä lasin irti ja pitää sitä vaan kädessä. Siis suojalasia.
Ne koppuraksi muuttuneet letkut piti uusia, ainakin niin pitkälle kun pystyi.. Moni letkuista oli vain sellainen puolenmetrin pätkä joka yhtyi johonkin kovasti pneumatiikkaputkelta vaikuttavaan semiläpinäkyvään muoviputkeen. OEM ratkaisu näytti olleen ujuttaa pneumatiikkaputken sisään pätkä metalliputkea jota vasten kumiletku klemmarilla oli kiristetty. Muistaakseni 4mm jarruputki istui jämptisiti sinne putken sisään.
Sellaisen huomion tein (liian myöhään) että min-max asteikon putki on lasia - ja lasi ei oikein kestänyt mun käsittelyä. Vastaavaa lasiputkea en lähteny etsimään, vaan puuilosta pätkä kirkasta bensaletkua. (Meidän kylille on tullut Puuilo)
Sen välijäähdyttimen syylärin olisi saanut syylärihuollossa kennotettua, mutta Paimelassa oli kohtuuhintainen valmiiksi sisäänajettu syyläri, jossa bonuksena uusi kehys. Saranoita piti hieman hitsailla siihenkin, mutta paljon kivuttomampi vaihtoehto kuin alkaa lähes tyhjästä rakentamaan sitä vanhaa.
Niputtaminen tapahtui kuitenkin melko kivuttomasti, mitä nyt joku oli jotain kannakerautoja hitsaillut sinne, jonka takia niitä coolerin saranoita piti hieman rälläköidä että mahtui pudottamaan sen paikalleen. Sen verran olin nuuka että ynnäilin että olen sen verran lisäillyt jäähdytinnestettä laitteeseen ettei se nyt ihan älyttömän huonoa voi olla, joten kaadoin rapiat 20l vanhaa nestettä suodattimen läpi takaisin järjestelmään. Lisäksi n. 10l uutta nestettä.
Samalla kun tuolla syylärikotelossa keikkui, niin ajattelin että (alkuperäisen?) laturin ilmansuodattimen voisi ehkä vaihtaa uuteen. Ihan kovinhirveän ahkerasti en edes etsinyt uutta orkkis suodatinta, vaan hain Biltemasta kartiosuodattimen, valmiiksi öljytty, á12,90€ ja punainen. Ihan heittämällä se ei tosin mennyt, koska kartion runko otti tuohon tukirautaan kiinni, joka oli oikeastaan vaan hyvä asia, koska kun irroitin tuon imuputken, niin löysin sieltä n. 2 litraa jäähdytinnestettä.
Uusi välijäähdyttimen syyläri on nyt paikallaan, ja tynnyrin päällä kasa ruosteisia klemmareita ja koppuraisia letkuja. Ja ilmankuivaimen takaiskuventtiili vuotaa. Siinähän se kesä sitten menikin..