Jos ei tunnin torkkuja vitrupen hiekkarannan parkissa Molétaihin mennessä lasketa
Oikein järkiperäistä toimintaa taas, kun työpäivän päälle iltalaivalla Muugaan ja siitä yötä myöten kohti Vilnasta varattua hotellia. Kolmelta aamuyöstä tunnin tirsat kuskinpenkillä mainitulla parkkipaikalla ja aamu kymmenen maissa oltiin Vilnassa. Sanoisin, että ei koskaan enää 790km työpäivän päälle yöllä, niin ei ole kyllä valkoisen miehen hommaa 
Pärnussa käytiin viikonloppu jolloin yövyttiinkin autossa koko kolmihenkisen perheen voimin. Kohtuullisesti sovitaan, likan kanssa kaksin koisataan häkin päällä yläpetissä ja rouva pistää patjan jatkohytin lattialle.
Koiria on tällähaavaa neljä, joten ihan koko porukka ei kyllä yöpymään kovin kivasti sovi.
Loppukesästä koitetaan tehdä vähän isompi euroopan turnee, joten varustusta on pakko paivittää edes hiukan.
Pahimpana puutteena jatkohytissä ei ole pöytää.
No, nurkista löytyi vanha komeron ovi, kaasugrillin jalka, sekalaisia saranoita ja puun paloja
Väkästelin myös hyllyä kuskin puolelle jatkohyttiin lahtikon vanhasta ruokapöydästä. Se vaatii vielä vähän reunojen tekemistä ja jonkinlaisen systeemin estämään tavaroiden putoilua. Ilmankierto on ollut aina vähän ongelmallinen. Ilma ei oikein poistu mistään, joten talvella lasit huurtuvat herkästi ja kesällä koppi ei viilene kovin tehokkaasti ilmastoinnista huolimatta.
Tilasin kiinanpojilta pari tällaista läpivientiä jotka kairaan molemmin puolin takakylkiin.
Parkissa ollessa taas saisi puhaltimella ilman liikkumaan. Kun viilennettyä ei saa, niin vaihtuisi edes ilma niin, että lämpötila pysyisi jotenkin siedettävänä