Keväällä 2003 päätettiin vaimon kanssa että hankitaan oma matkailuauto kesäkäyttöön. Katseltiin ilmoituksia ja kauppaakin väännettiin jo rakennetuista autoista. Ensin oli tarkoitus hankkia lyhyempi n.8 metrin joku vanhempi valmis auto mutta eipä niitä ollut tarjolla oikein yhtään.
Ihan hilkulla oli vanha Volvo Wiima M64 kun sitä niin kivasti nettisivulla mainostettiinkin mutta kun kumminkin virisi ajatus että tuosta ja tuosta sitä pitäis kohta jotenkin muuttaa. Ei se kallis ollut mutta heti ei käteistäkään niin paljon saatu kasaan...
Huutonettiin tuli toinen Wiima m301 ja sitähän huudettiin. Hiukan kiusasi että se oli Scania (sori vaan kun koulubussit aikanaan metelöi niin kovaa ja volvoissa oli niin sievä käynti) Huutoni ei kuitenkaan voittanut ja Scania jäi saamatta. Sitten oli Savo-Karjalan linjan sivuilla aivan mahtava Lahti 32 kuva ja silloin tuntui että siinähän se nyt olisi! Varovasti puhelimessa tarjottiin puolet pyyntihinnasta. No rahat kasaan ja Vaasaan katsomaan / hakemaan bussia. Minusta oli hyvä se puoli että se bussi oli valmiiksi riisuttu sisältä eikä liiasta roinasta tulisi ongelmaa.
Menin sitten bussilla Vaasaan, oli jännä katsella kun raahessa asemalla viereen kaarsi samanlainen paikkari (on muuten nykyisin rakennettavana keikkabussiksi ) Pietarsaaressa oli kolme samanlaista ja Vaasassa perillä yksi tosisiisti. Kaveri tuli hakemaan ja kun päästiin bussin luo, pettymys oli suuri, mainoksessa oli kuvankäsittelyohjelmalla siistitty kuva ja myytävä auto oli aika hirveä graffiteineen... Tuplaperäkin puuttui vaikka piti olla. Bussi oli laitettu käyntiin Scanian huoltoautolla (koska akut ei pitäneet millivolttiakaan virtaa)
No ajattelin että tyhjin käsin en kotiin lähde
, ostan tämän vaikka joutuisin rakentamaan kokonaan uusiksi. Siinä käytiin ajamassa ja pelasihan se, mittari ei vauhtia näyttänyt mutta mentiin katsastusasemalle hakemaan siirtokilpiä. Kilvet saatiin ja paperit tehtiin. Sitten vaan tienpäälle ai niin käytiin rengasliikkeessä laittaan yksi takarengas takaisin vanteelle ja jännitys oli kova kun veivasin ruorista keulan kohti Oulua. Ikinä en ollut ajanut bussilla 
enkä muutenkaan noin isoa vehjettä enkä tosissaankaan tajunnut mitään bussin tekniikasta. Piti vaan luottaa tyhmänä että kaippa se pelaa 350 kilsan matkan. Matka sujui loistavasti muuten mutta tuntui että toiset ajaa niin hiljaa. Nopeusnäyttötaulun kohdalla sitten hiljentelin vauhtia ja vieläkin näytti 109kmh että eipä se vauhti ratin takana tuntunutkaan. En enää muistanut että ei kestä sammahtaa kun akut on täysin kuivat! Kokkolassa kävin kahvilla ja kutsuin siskoni katsomaan uusinta ostostani tyyliin arvaa mitä ostin.. Olisittepa nähneet ilmeet kun pariskunta näki bussin kuului vaan "niin? jaa? Mutta täältähän näkyy taka-akseli ja asfaltti...juu?"Kotiväki ei oikein uskonut että osti se sen bussin mutta pakko oli uskoa kun äärivalot häämöttivät metsän takaa ja bussin ääni kuului. Lapset odottivat portailla ja riemusta kiljuivat, käytiin kyytiä ottamassa ja vaimoa lepyteltiin että kyllä tästä hyvä tulee.... Vaimon mielipide oli vahvasti sitä että Wiima olisi kannattanut ostaa ja että sinä se et tee mitään helpomman kautta jne jne...Itsekään en ollut täysin varma tuleeko siitä minkälainen mutta kyllä se siitä...
Tästä eteenpäin vaiheita voi seurata allekirjoituksen linkistä
Vielä olisi ulkomaalaus kesken, yksi etujousen ilmapussi pitää uusia, penkit verhoiluttaa, kardaani tasapainottaa ja pari suojakumia vaihtaa. Sisähommat on patjoja vaille. Lämmityslaite (webasto) puuttuu yhä.
Lapset ovat muuten antaneet niille tosivanhoille busseille hauskan nimen. Niitä sanotaan RöyRöy autoiksi koska ne käynnistettäessä röyhtäilee niin siististi...
Tämmöinen tarina meillä, uutta tulee kun päästään varsinaisesti liikennöimään etenkin vielä jännittää kuinka vanha bussi kestää. mutta voihan sitä aina korjata.........
Mutta yhtäkkiä hokasin että todellakin on samanoloinen auto 
ja kyljessä auton numero "98" 
Ja olishan sieltä hupanen huudella pihalle jos siltä tuntuu
samalla päätin että se oli viimenen lasi johonka kosken, 1. olihan se lujalla tiivisteen sisälle liimattu, 2. lasi painoi niin paljon että pudotessaan maahan oli vahinko tulla. 
... ja etelä-Saksan melkoisen kuppaisia moottoriteitäkin... eikä huomattavissa mitään ongelmaa.... ei aina kannata uskoa ohikulkijoitten