Aamulla kun herättiin, lapset ihmtteli, miksi me ollaankin eripaikassa? Siinä sitten selitettiin, että ei se ollutkaan hyvä paikka, et piti vaihtaa... Emme halunneet niitä pelästyttää kertomalla, mitä oli käynyt...
Aamulla matka jatkui. Määränpäänä meillä oli se Berliini ja minun ystävän luona kyläily. Olimme antaneet "noin päivän" milloin olemme sillä suunnalla. Berliinin keskustaan ensin tutustuimme ja sitten soitimme ystävälleni. Hän oli juuri palannut Intiasta ja asusti ystävänsä luona, jolla oli iso omakotitalo, joten sinne. Ihana ilta oli. Joogasimme pihalla kaikki ja poimimme tosi isosta puusta kirsikoita. Ilta sujui leppoisasti.
Yön vietimme autossa siinä kadulla. Aamulla jatkoimme leppoisaa yhdessäoloa. Mutta matkan oli jatkuttava. Olimmehan sopineet, että tiettynä päivänä olemme siellä sirkuksessa, jonka sijainnin olimme saaneet siis tietää siinä kohtaan, kun hyppäsimme Tallinnan lauttaan. Mutta mikäs siinä. Kyllähän me perille osaamme. Vaikkei meillä ollutkaan kunnon karttaa eikä navigaattoria. Välillä jouduimme kysymään tietä Eihän kysyvä tieltä eksy. Ja kyllä saimme monta hauskaa tilannetta aikaiseksi. Saksalaiset, joilta kysyimme, eivät kyenneet ymmärtämään, kuinka me matkustamme ilman navigaattoria! Uskomatonta!
Ennen sirkukseen menoa, meidän oli mentävä leirintä-alueelle yöksi. Olimmehan reissanneet jo monen monta päivää ja pyykkiä oli kertynyt.... Oli kyllä hauska leirintä-alue mikä löydettiin. Talsperre Pöhl,n rannalla. Isot kyltit, että LAKE. No, näin suomalaiseen silmään tää järvi oli kyllä lähinnä täyteen rakennettu järvi, mikä oli täys purjeveneitä. Mutta maassa maan tavalla.
Pyykit tuli pestyä, auto siivottua ja taas oli hyvä jatkaa matkaa. Sirkus oli Wernberg-Köblitzissä ja mietittiin, että mitä kautta ajamme sinne. Tais jommalle kummalle tulla kuningasidea. Kun kerran tässä ollaan, lähellä Tsekkiä, ni ajetaanpa sitä kautta!! Jee, ajetaan. Loisto tuuma! Tosta vaan ajetaan Chebbiin ja siitä heittämällä jatketaan matkaa Waldsasseniin. Helppo homma! Näin ku kartasta kattoo. (Näitä kaikkia ihania loisto-ideoita sais joskus tulla vähän vähemmän....) Näin siis nokka kääntyi kohti Tsekkiä ja Chebbiä.
Kaupunki on aivan ihana! Todella kaunis! Tykkäsin todella! Mutta voi, kun sieltä yritimme lähteä, niin emme vain millään löytäneet oikeaa tietä! Kiipesimme jonkun vuoren päälle, mutta Saksaa emme löytäneet. Yllättäen dieselvalo alkoi vilkuttaa... EIkä mitään käsitytä, missä päin Tsekkiä olemme... Eikä meillä ollut paikallista valuuttaa....
Siin kohtaa alkoi se keskustelu... "voisitsä nyt ees yrittää lukee sitä karttaa???" "No koko ajan mä luen sitä karttaa. Mut miks sä et käänny sille tielle mitä mä oon sanonu??" "No ku emmää oo niit huomannu!!" Niinpä.....
Yks iso ongelma koko reissulla oli se, että kun ei sitä kunnon karttaa ollut.... Ei siis mitään sellaista isompaa näkymää alueeseen tai maahan. Ni jos jossain luki jonku kaupungin nimi (isomman kaupungin siis), niin ei meillä ollut hajuakaan, onko se kaupunki eteläs vai pohjoises. Ja siihe mennes ku mä olin löytäny sen kartalta, olimme risteyksen ohittaneet jo aikoja sitten. Et sillee....
Täytyy kyllä sanoo, että ei meitä useasti kyl ottanu pattiin toi karttajuttu. Mut tää oli yks niistä kohdista. Ja toinen oli tosiaan s, Venetsia.... Muute meillä riitti huumori eksymisiin ja hukas olemisiin, koska ei meillä mitään hätää ollu. Koti kulki mukana! Mut nyt oli sovittu tapaaminen sirkusporukan kanssa ja ilman paikallista valuuttaa ja diesel vähis, ni joo.... Hyvä idea oli siis pysähtyy Chebbiin!
Niin, ja meillähän ei perinteisesti ollut tietullijuttua ostettuna/maksettuna, joten emme voineet ajaa moottoriteitä....
Löysimme sit kuitenki jossain kohtaan E50 tien ja siin kohtaa todettii, makso mitä makso, mut sitä pitki Saksaan kiitos.
Pääsimme onnellisesti Saksan puolelle. Ja elämän stressitaso taas aleni huomattavasti =)
Aikoinaan pääsimme sitten sirkuskaupunkiin. Eli, Wernberg-Köblitziin. Löysimme sirkuksenkin. Olimme sirkuksessa sovittuna päivänä klo 16. Kyllä oli riemukas vastaanotto!!! Kaikki puhu yhteen ääneen. Yhteistä kieltä ei ollut muuta kun sen minun yhteistyökumppanin kanssa (tirehtööri) Hän puhui Englantia. Muut saksaa. Ja meistä kukaan ei puhunut sanaakaan saksaa. Mutta tuo asia ei vaivannu ketään. Tekemistä ja ihmettelemistä riitti puolin ja toisin. Tutustuimme sirkuslaisten tapaan elää ja niiden asuntovaunuihin/autoihin, eläimiin, ihmisiin.... Ja kyllä siinä riitti ihmettelemistä! Ja tirehtööri yritti parhaansa saadakseen tulkattua asioita!
Mutta mitäpä tulkkaamista siinä tarttee, ku eläintenhoitaja lykkäs vanhimmalle lapselle talikon kouraan, ni kylläpä se tajus mitä siltä halutaan! Kohta oli lapsella isot rakkulat kädes
Isäntä pääsi auttamaan kuorma-auton maalauksessa/korjaamisessa. Nuorin lapsista chillaili ja hoiteli pieniä eläimiä.
Meidän lapset ja sirkuslapset pelas jalkapalloa ja touhusivat muutenkin keskenään. EIkä haitannut yhtään yhteisen kielen puute.
Isäntä ja lapset olivat siis "ylimääräisiä" matkalaisia. Sirkukseen kun mun piti lähteä yksin, viikoksi. Mutta sitten se muuttuikin se suunnitelma. Niinku niil on tapana muuttua...Useestiki....
Niin heki sitte sai kokea sirkuselämää ja minun viikon työmatka muuttui melkein kolmeksi viikoksi sirkusväen kanssa ja yli kuukaudeksi muuten vaan Euroopan kiertämiseksi. EI paha ollenkaan!
Sirkuselämästä pitäs kirjottaa erikseen. Se on kyllä sen verran hauskaa/hassua, erilaista elämää. Mutta ehkä jokupäivä...
