Omani on 14,5 metriä pitkä 7 ja 1,3 metrin akselivälillä ja se on kyllä taipunut yllättävän tiukkoihinkin paikkoihin jota olen sitten toisinaan jälkeenpäin ihmetellyt että miten tuo on oikein voinut noin pienestä rauosta mahtunut menemään
... Mutta kyllä se pitkä akseliväli vaatii alkuun opettelua ja tulee luultavasti muutamia kertoja ajettua itsensä "jumiin" josta pois pääsy sitten vaatii ratin pyörittelyä. Mutta siitäkin oppii ja jossain vaiheessa sitä sitten huomaa miten helppo se ongelma paikka oikeasti olikin kun tietää sen oikean ajolinjan.
Ja kuten muut mainitsi niin keulan, mahan ja perän maahan osuminen tulee hyvinkin mahdolliseksi pitkällä autolla ja ekalla kerralla se minut ainakin säikäytti. Mutta tuokin on vaan asia jonka ajamisen kautta sitten oppii välttämään koria ajoissa nostamalla. Mahalla en tosin muista mitään raapineeni, mutta kun auton mahan alle katsoo niin jäljistä kyllä näkee että joku on joskus sitä niin sanottua moottorijarrutusta harrastanut.
Jos on mahdollisuus käydä D kortti ajamassa, niin suosittelen lämpimästi sen käymistä, sillä sen jälkeen on paljon helpompi hypätä linkan puikkoihin, kun ei tarvitse enää totuttautua auton kokoon ja ajaminen on paljon varmempaa. Luultavasti ilman D korttia olisin osunut aika moneen asiaan tai ainakin olisi mennyt hyvä aika ennen kuin ajamisesta olisi tullut kunnollista taikka etenkään nautinnollista.
Itse sanoisin mitoista että niin kauan kuin ne pysyvät laillisissa mitoissa niin niitä ei kannata pelätä. Koska miksei ottaisi sitä isompaa isommalla hyötytilalla, vaan jäisi nysväämään pienemmän kanssa, sillä kyllä sen kanssa oppii ajamaan ajamalla?
Ekaa kertaa kun elämässäni linja-autoa lähdin ajamaan, niin kyllähän se alkuun auton koko hieman hermostutti. Mutta kun sisään pääsi ajamisessa, se olihan mahottoman hauskaa ja rentoa ja sitä se on vieläkin. Paljon rennompaa ja mukavempaa kuin mitä olen ikinä henkilöauton kanssa kokenut. Ja täytyy vielä kyllä todeta että henkilöautosta ei näe kyllä yhtään mitään kun linja-autolla on tottunut ajamaan
.
Eli mikä oli oikeastaan vastaukseni: Alussa haastavalta tuntuneen ylitykset ja akseliväli, mutta ajamalla huomaa ettei ne ongelma ole kuitenkaan eli en omaa ainuttakaan harmaata hiusta tästä aiheesta
Olkoon 1 yksikkö jokin työpanos. Jos tekisin töitä 1. kertana yksikön verran, toisena 1/2, kolmantena 1/3 jne, projekti valmistuisi lopulta, sillä 1 + ½ + 1/3 + ... = ∞. Jos tekisin töitä joka kerta yksikön verran enemmän kuin edellisenä, eli 1 + 2 + 3 + ... = -1/12, niin projekti ei valmistu ikinä.
